Kevätleiri Paraisilla

Seuran kevätleiri, päävoittoisesti junnuille ja nuorille tarkoitettu, oli tänä vuonna 5.-7.4.2024 Paraisilla. Leirikeskuksena oli Pjukalan kansanopisto majoituksineen.

20240407_194120.jpg

Kuva (Anna Jacobson). Leiriharjoitus #3 - etenemissuunnan säilyttäminen (lumisessa maastossa).

Leirisää oli keväinen - kevätpyryä, keväisen kylmiä öitä, kevätaurinkoa ja keväistä aamusumua sateessa. Maastot olivat lumiset - kaikkien neljän harjoituksen aikana. Junnut jättivät yörastit käymättä.

Ruokaa oli riittävästi, majoitus oli tasokasta ja vapaa-aika käytettiin harjoitusten läpikäyntiin sekä rakennuksessa löydettyjen lautapelien pelaamiseen. Mieliala säilyi korkealla kosteista ulko-oloista riippumatta. Leirivahvuus oli kolmisenkymmentä henkilöä. Leiriohjelman suunnittelu oli Carola Ray'n harteilla.

Samaan aikaan "kotipuolessa"  suunnistettiin Rasti-Jyryn kaksiosainen Stadin Sprintti, johon osallistui kuusi OK:laista. Herrat (H21) Emil "Sepe" Sevelius ja Jonny Donner olivat yhteenvedossa 2. ja 5. tasokkaassa seurassa.

Pikkutattien rastiblogi, Lue lisää

Pikku Tattien seikkailu
(viikonlopun ensimmäinen taitoharjoitus, 6.4.2024)
Anni, Isabella, Halla ja Mea olivat suunnistamassa. He olivat hieman eksyksissä. Sitten he kuulivat moottorisahan äänen (joka on yleensä merkki tiestä) ja lähtivät juoksemaan pää kolmantena jalkana ääntä kohti. He saapuivat tielle, missä he tapasivat Danielan. Varmistimme häneltä, että olimme oikeassa paikassa jne. Hetken päästä Daniela kysyi, jos haluamme hänet mukaan avustamaan. Mutta kieltäydyimme. Lähdimme pikkutietä eteenpäin, kuudetta rastia kohti. Kaikki sujui hyvin: juoksimme, nauroimme ja teimme kuperkeikkoja.
 
Pienen hetken päästä saavuimme lammelle, joka oli jäässä. Anni mietti: ” Ei voi mennä yli, ei voi mennä ali, ei voi kiertää, täytyy mennä läpi.” Anni juoksi heti jäälle…  … ja Isabella heti perässä. Jää meni mukavasti rikki jalkojen alla.  Hetken päästä Halla ja Meakin tulivat jäälle. He kävelivät, kunnes kengät olivat märät. Pian he palasivat ”kuivalle” maalle. Tytöt kävelivät hetken … Plups! Isabellan jalka oli uponnut polvea myöten minilampeen. Onneksi hänen toinen jalkansa oli kiven päällä ja pääsi ylös. Anni pelästyi, ja muut seurasivat häntä, pois uppoamis - vyöhykkeeltä.
 
Rantauduimme Moto Cross radan reunalle. Hortoilimme hetken ja huutelimme apua (paitsi Halla, joka kyseli koko ajan: ”olenko minä ainoa positiivinen?!” Moto Cross radalla oli, kuin pieni saari. Me löysimme kuitenkin tavan päästä pois. Tulimme mäelle, joka oli liukas. Kaikki, paitsi Halla, liukuivat mäkeä alas. Halla käveli tavallisesti mäkeä ylös. Pian kaikki olivat ylhäällä. Tulimme kivikkoiseen pikkumäkeen. Pääsimme senkin mäen ylös. Sitten Isabella tajusi, missä olimme ja pääsimme maaliin. 
 
6. rastia emme löytäneet, mutta ei sen väliä. Saimme kuitenkin hauskan seikkailun aikaiseksi.
 
Pikku tatit (Halla Ruokolainen, Isabella Hallvar, Anni Säde, Mea Majuri)
 
Tietoja